Urheilulajien kirjo kotimaassamme on runsas. Toiset lajit ovat varsin näkyvässä roolissa urheilu-uutisissa ja lehtien palstoilla. Toisien lajien sankarit saavat vähemmän näkyvyyttä osakseen.

Jussi Wallin rikkoi ensimmäisenä suomalaisena 200 Suomen mestaruusmitalin rajan. Tämä on enemmän kuin yhdelläkään muulla suomalaisella melojalla. Asiasta uutisoitiin

mediassa varsin suppeasti – ottaen huomioon, kuinka iso ja hieno saavutus on kyseessä.

Jos Jussin arvioima melottu matka eli 100 000 kilometriä, muutetaan verrannolliseksi mittasuhteeksi, matka näyttää varsin huikealta. Maapallon ympärysmitta on noin 40 000 kilometriä, joten Jussin melomalla matkalla on Tellus kierretty ympäri jo pari kertaa ja kolmatta kierrosta ollaan menossa.

Maan ja kuun välimatka on noin 360 000 kilometriä, eli Jussi on istunut kajakissaan jo noin yksikolmas osan matkan maasta kuuhun. Jos se muutetaan askeleiksi, niin matkan taittaminen vaatii 125 000 askelta. 10 000 askelta per päivä, veisi aikaa 12 500 päivää eli 34 vuotta. Puhumattakaan siis 200 Suomen mestaruusmitallista.

Jos suoritusta verrataan moneen muuhun lajiin, voisi Wallilla olettaa olevan rantatontteja jo sen verran, että voisi perustaa oman hotelliketjun ja urheilukeskuksen. Mutta vaikka melonta lajina löytyy monista maailman suurista urheilutapahtumista ja olympialaisiin se on kuulunut vuodesta 1935, ei melonta ole varsinaisesti lyönyt itseään läpi suomalaisessa mediassa.

Sylvi Saimo, Thorvald Strömberg, Yrjö Hietanen, Kurt Wires ja Olavi Ojanperä kuuluvat melonnan suomalaisiin urheilumenestyjiin, vaikka monelle varsin tuntemattomia ovatkin. Käsi pystyyn, ketkä ilman Googlen apua muistavat heidän saavutuksensa. Mikko Kolehmainen kuuluu jo tunnetumpiin sankareihin. Hän voitti kultaa kajakkiyksiköiden 500m matkalla 1992. Kyseessä oli Barcelonan olympiakilpailujen ainoa suomalainen olympiavoittaja. Ja myös tähän asti viimeisin melonnan saralla. Jenni Honkanen sijoittui myös varsin hyvin Ateenan olympialaisissa vuonna 2004.

Taasen sarjalla käsi pystyyn, kuka on nähnyt televisiosta ainoitakaan Suomen mestaruuskilpailuja milloinkaan tai kansainvälisiä kilpailuita, joissa suomalaisia melojia on ollut mukana viimeiseen 20 vuoteen? Ehkä pieniä klippejä, mutta siinä kaikki. Kuitenkin melojat treenaavat, kilpailevat ja panostavat lajiinsa kuten muidenkin lajien edustajat.

Iso hiphurraa suomalaisille melojille! Ja kaikki joukolla kisoja katsomaan.